Viikonloppu oli mukava. Kävelyä Porvoon vanhan kaupungin kapeilla kujilla, ostoksia sekä taivaallisen hyvää ruokaa. Seurakin oli hyvää. Kotiin on kuitenkin aina yhtä ihana palata ja huomata, kuinka mukavaa arki oikeastaan on. Varsinkin, kun sen saa jakaa ihmisen kanssa, joka tuntuu siihen juuri oikealta. On tietysti niitäkin päiviä, jolloin toisen toivoisi alimpaan johonkin. Sitten huomaa taas, kuinka tärkeä toinen on, vaikkakin välillä ihan mäntti. Onneksi niitä päiviä on hyvin harvoin. Pääsääntöisesti tätä mukavaa arkea, joka kohta muuttuukin ihan uudenlaiseksi. (Pistäkää hormoonien piikkiin tämä hempeily.)
