Ah aurinkoa.

Olemme leiponeet suklaakakkua, sitä syntisen hyvää, ja syöneet sitä niin paljon. Jäätelön kanssa tietysti. Avanneet terassikauden kantamalla molemmille varastosta tuolit aurinkoon, ihanaan aurinkoon. Virkanneet kukkasia. Poksauttaneet kuohuviinipullon, sen mansikkaisen, korkin taivaisiin ja sitäkin nautittiin auringon mukaan siirtyvällä terassilla. Taitoin muutaman oksan pihasta kauniiden tuliaisruusujen seuraksi. Ajattelimme vielä saunoa. Syödä hyvin ja nauttia viinistä sekä hyvästä seurasta.

Keltaista ja muutamaa muuta

Meiltä on hankalaa löytää keltaista, kun sitä ei ole. Paitsi ulkoseinissä. Talo on keltainen. Siis Miehen valitsema keltainen. Keltainen on yksi niistä väreistä, mitä kaukaa ihailen, mutten uskalla koskea. Paitsi siihen talon ulkoseinään, missä se ei häiritse yhtään.

Viikonloppuna

Viikonlopun juhlat on juhlittu. Samppanjaa nautittiin pullo jos toinenkin. Naurettiin ja laulettiin. Pidettiin puheita, nostettiin maljoja. Ruoka oli todella hyvää, suklaakakku taivallista. Nyt väsyttää. Ihanaa päästä omaan sänkyyn.

Heräsin

Aamu oli niin kaunis. Kuuraa ja vihdoin myös aurinko. Olen ahkeroinut koulussa esitystekniikan tehtävien parissa. Siivonnut, haravoinut. Leiponut Miehen työpaikalle läksiäisherkkuja ja nauttinut päiväteetä ulkona kivellä. Pöydän ja tuolit voisi jo kaivaa varastosta. Olen tainnut herätä talvihorroksesta.

Värejä

Kävin tänään ihanassa näyttelyssä. Näyttelyssä tutkittiin värejä, niiden viestintää, havaitsemista, olemusta. Kamera otti pari kuvaa ja teki klassisen akku loppuu-tempun. En siis voi välittää niitä huikeita tunnelmia, mitä olisin halunnut. Tässä kuitenkin punajuurta, kiiwiä, ananasta, sipulia, appelsiinia ja porkkanaa kehystettyinä vanhoihin ikkunoihin. Todella upeita.

Kiitokset Suklaasikalan Anniinalle, Omenakanelille, Lotalle ja Heitteille jättäytyneelle Maijjalle Blogging with purpose-tunnustuksesta. Olen otettu kunniasta. Todella. En keksi ketään, kuka sitä ei olisi vielä saanut.

Saappaat ja saapasmaa

Kyllästyin märkiin sukkiin ja paleleviin varpaisiin. Ostin vuosien tauon jälkeen kumisaappaat. Ei muuten kastu sukat enää. Ja näihin kun mahtuu villsukatkin, niin ei myöskään varpaat palele.

Jouduin pajastamaan Miehen syntymäpäivälahjan etukäteen. Piti olla täydellinen yllätys. Lähdemme vapun ajaksi Roomaan. Toinen on innoissaan kuin ilmapallo, enkä minä tule kovin huonona kakkosena. Ajattelimme vuokrata muutamaksi päiväksi auton ja ajella pienemmissä kaupungeissa, maaseudulla. Virittäydyn tunnelmaan Frances Mayesin Bella Toscana kirjan avulla. Ei ole kovin vaikeaa tämä tunnelmaan pääsy. Hyviä vinkkejä kaivataan Italiaan ensikertaa matkaaville.

Ulkona ja sisällä

Ulkona on niin harmaata, likaista ja roskia. Olen itsekin ihan harmaa. Valoa, aurinkoa, silmuja, kukkia odotellessa.

Talo

Talon hankinta ei ollut yhteinen päätös. Yhteistä asuntoa kyllä etsittiin, sillä Miehen yksiö oli pieni ja ahdas. Lehdessä nähtiin ilmoitus talosta, "remontoijan unelmakohteesta". Ihmeteltiin edullisuutta. Seuravaana iltana Mies tuli kotiin. Kaivoi taskustaan kourallisen luumuja ja lausui hymyillen"rakas, nää on meidän omasta luumupuusta". Menihän siinä iltatee väärään kurkkuun. Olen aina haaveillut vanhasta talosta, mutta silloin kaikki tuntui tapahtuvan vähän nopeasti. Sittemmin olen rakastunut taloon syvästi. Olen jälkeenpäin kiitellyt Miestä rohkeasta ja nopeasta toiminnasta. Vastoinkäymisiäkin talon oasalta on riittänyt. On meinannut tulla rivitalo päälle. Onneksemme näin ei käynyt. Vuosi sitten päästiin vihdoin muuttamaan. Kuvat ajalta ennen remonttia. Ei uskoisi enää samaksi taloksi.