Tuolini

Tämän aloitti Violet ja nyt näitä on nähty jo monilla. Tässä minun tuolini. Vanha, elämää nähnyt, kolhuja saanut, siitä huolimatta kaunis. Hieman hienosteleva, ei kuitenkaan liian koristeellinen tai pröystäilevä. Huovutetut tohvelit, aina jalassa kotona. Korkokengät, koruja ja lempivaatteita. Joku koru on lähes aina kaulassa. Lenkkarit ja sykemittari. Ahkerassa (vaihtelevassa) käytössä ja antamassa tärkeän henkireiän. Cd:itä ja soitin. Kotona soi ja minä laulan päälle. Välillä tuntuu, että elän ja hengitän musiikin kautta. Kynttilöitä, jotka ovat pimeän aikaan tuiki tarpeellisia. Teetä kuluu päivittäin paljon, hurjan paljon. Nallukkani. Kaksi vuotiaana saatu, ollut mukana monissa paikoissa turvana. Jo hieman repaileiseksi rakastettu. Vihreää. Tykkään puuhata puutarhassa ja viherkasveista myös sisällä. Olen vaan siinä huono. Tässä kuvaa myös vähän suhdettani luontoon. Menen aina metsään, kun ahdistaa ja muulloinkin. Tykkään kovasti liikkua luonnossa. Riparilla saatu Raamattu, uudet kangaspäälliset saaneena. En oikein tiedä miksi se on tässä tai mikä sen rooli on. Kaapissa se seisoo, enkä minä sitä juurikaan lue, mutta se on. Lanka ja puikot. Käsillä tekeminen, näkeminen ja kokeminen on tärkeää. Nivea on mukana joka paikassa ja aina. Ja sitä voi laittaa joka paikkaan. Enkä varmasti pärjäisi ilman. Ja pari kuvaa. Vanha kuva isoisovanhemmistani ja vaaristani pienenä. Perhe ja läheiset ovat tärkeitä. Ja vanhemmilla sukupolvilla on jotain sellaista viisautta, mitä kunnioitan. Miehen kuva. Siinä se minun rakas tutkii jotain moottoria jo ihan pienenä. Suklaa jäi puuttumaan. Sitä ei löytynyt kaapista. Ja pyörä, tärkeä kulkupeli.

Valoa

Olen hurahtanut paperivalaisimien tekoon. Pitsin ja paperin liitto kiehtoo tällä hetkellä. Meidän talon valaisinkiintiö vaan alkaa uhkaavasti täyttyä. Ylinnä vielä hieman keskeneräinen Salaisuuksia-valaisin, viimeisin tekeleeni. Alin muutaman vuoden takainen Siipi-valaisin. Kuvissa valona toimii kauniin sinertävä, kevättä lupaileva valo.

Ihanaa ja kaunista

Töiden jälkeen eksyttiin siskon kanssa kirpparille. Sehän meni ihan mahdottomaksi se reissu. Meille muutti maailman ihanimmat tuolit. En osannut kuvata niitä ansaitsemallaan tavalla. Marjapuuronväriset, todella mukavat istua ja niin mahdottoman ihanat. Lisäksi löysin varmaan maailman kauneimman kahvikupin. Ja askartelu ystävänikin muisti minua. Sain aivan ihanaa teetä. Lemmenteetä taisi olla nimeltään. Ilmankos nyt onkin kaikki niin ihanaa ja kaunista.

Eräs iltapäivä

Läpi lumen poljin kotiin. Pönttöuuniin tulet mökkiä lämmittämään. Välipalaksi teetä ja suklaata. Mannapuuron keittoon. Mustikat sulamaan. Ja kohta taas pyörän selkään ja punomaan.

Rakkautta

...ensisilmäyksellä. Odotan malttamattomana kesää yhdessä. Kuljemme pitkin katuja, poikkeamme terasseilla ja kahviloissa. Kiertelemme nähtävyyksiä. Nautimme pitkistä ja valoisista illoista. Ehkä käymme rannallakin. Hetihän nämä oli esiteltävä.

Juhlintaa

Viikonloppu meni häähumussa. Järjestellessä, juhliessa, jälkiä siivotessa ja toipuessa. Kauniina pakkaspäivänä he saivat toisensa. Muistoksi jäi morsiuskimppu, joka menetti muutaman ruusun kamppailun tuoksinassa. Jo kolmas kiinni ottamani vuoden sisään. Pikku-veljeni vanhojentanssejakin kävin seuraamassa. Meistä pienimmästä (mutta vain iältään) on tullut niin komea nuori mies. Tunnen itseni vanhaksi.

Valoisaa ystävänpäivää

Kukkaan

ee oo vielä silmijään särkennä

kun on kahtonna

asijoetten valosija puolia.

Muistathan katsoa. Lainaus kummitädin kortista. Halaus kummitädille, mummolle, äidille, tädille, ystävälle, siskolle, serkulle ja kaikille teille, joita en ole koskaan tavannut.

Postipäivät

Viime päivät ovat olleet postipäiviä. Salainen askarteluystävä on muistanut minua kahden paketin verran. Kiitos sinulle! Vallan mieluisia ovat olleet kaikki pakettisi. Reilun kaupan luomusuklaa oli aivan uusi tuttavuus ja teepussit minun lemppareita. Tuoreinta Glorian Kotia niille kyytipojaksi.

Viikonloppuna

Perjantaina oli ihania vieraita. Vanha ystävä ja pienen pieni poika. Tai oikeastaan poika oli vajaa kolmikuiseksi kai ihan iso poika jo. Mutta suloinen, niin suloinen. Lauantaina ompelin ja ompelin. Vähän sain Lumikin metsääkin tehtyä, mutta takkuiselta se tuntui. Illaksi sain yllätysseuraa, mikä oli yksinäiselle kotihiirelle kovin mieluisaa. Sunnuntaina laulettiin häälauluja. Viulisti epäili liikuttuvansa itsekin meidän soitannasta. Kehoitin miettimään veljeäni, poikaystäväänsä bikineissä. Veljeni kun on kokoa kaappi. Ainakin hartiat on. Hiihtokeleistä ei taas ollut tietoakaan.

Touhua ja teehetkiä

Tulppaaneita ja teetä. Luvattoman paljon viikonloppuherkkuja. Ommeltua olen sentään saanut ja sisko toi lisää työtä, ettei kesken loppuisi. Kun pitäisi tehdä ruokaa vain itselleen, sortuu herkästi naposteluun. Ei viitsi laittaa mitään kunnollista. Miksen ole tehnyt mitään pakastimeen valmiiksi näiden päivien varalle, niin kuin olen suunnitellut. Vielä olisi edessä iltapuhteena tuo ennakkotehtävä. Nyt pitäisi reipastua. Pieni reippailu ulkona tekisi varmasti hyvää, mutta kun (mikähän olisi tämän päivän tekosyy)...

Lumikin metsä

Kuusia huiskis haiskis, kaikkien kuusten
takana
paksun lumen välissä makaa vanha karhu,
nukkuu selällään, ei tiedä mitään,
kuorsaa mesi kuonon päässä, lumet
tutisevat pumpulipeitot.

Keinuu suuria hiutaleita, höyheniä
ja laivoja veneitä,
voi istua niiden selkään
lähteä purjehtimaan niin kuin
viiva vaan
karhumetsään, kuusimetsään.

Maa keinuu, karhu kuorsaa
kurnahtelee,
se on Lumikin metsä.

Maila Pylkkönen


Tämän pohjalta pitäisi toteuttaa ennakkotehtävänä kolmiuloitteinen pienoismalli sekatekniikoin. Viikonloppuna kamera laulaa, virkkuukoukku viuhaa, villa vanuu ja teetä kuluu.

Miestenlogiikkaa

Tänään uskaltauduin ensi kertaa kunnolla ulos varmaan viikkoon. Olikin sitten oikein ulkoiluilma. Lunta tuli vaakatasossa, mutta se ei laskiaismäen laskemista haitannut. Serkkupoika hoiti kotiläksynään laskiaispullien paiston leivinuunissa. Me muut nautimme suuresti tästä kotitehtävästä ja toivomme lisää vastaavanlaisia.


Mies ilahdutti suuresti kertomalla hankkineen meille moottorikelkan. Suurin syy miksei sitä ole aiemmin tullut, on varmaankin vastahakoinen puoliso. Varovasti kyselin, eikö tässä ole muutamia hieman tärkeämpiäkin rahanreikiä. Käsittämätöntä miestenlogiikkaa. Juuri silloin, kun olisi rahalla tarvetta ihan toisaalla, mennään ja ostetaan kelkka. Jos Mies saa kelkan, mitä minä saan? Voisi ainakin aloittaa tuomalla kukkia kohta puolitoista viikkoa vanhojen tulppaanien tilalle. En ole hennonut heittää pois, kun lakastuvat niin kauniisti.

Hömppää tautiin

Taas on shoppailtu niin, että vähäksi aikaa riittää. Kaikki tosin erittäin tarpeellisia ostoksia, tottakai. Eteisen valaisinongelma ratkesi kahdella pienellä kristallikruunulla. Eivät ole kyllä oikeita kristalleja nähneetkään, mutta kauniit ne ovat. Makuuhuone sai maton. Alennuskorista löytyi Jipun cd. Tykkään. Jippua, teetä ja suklaata. Sohvalla viltin alla hömppäelokuvaa ja vähintään yhtä hömppää kirjaa. Luulisi tämän taudin pikku hiljaa näillä konstein hellittävän.

Aarteen etsintää

Minullakin on oma Metsovaara! Olin tänään penkomassa ystäväni mummolan vinttiä. Minut pyydettiin aarteen etsintään. Olin valtavan innoissani. Saaliiksi sain muutamia pitsiliinoja ja -tyynyliinoja, nämä Marjatta Metsovaaran Malva-verhot ja yhden jämäpalan, muutaman huikean retromekon sekä puoliksi tehdyn hameen. Meidän ikkunoihin verhot ovat vähän lyhyet. Mahtavan kesämekon kankaasta ainakin saisi. Näin aluksi yksi paloista pääsee keittiön pöytäliinaksi.