Välipäiviä

Joulu kului mummon patojen äärellä. Joulupuuro syötiin vanhoista savikipoista puulusikoilla. Minä sain mantelin ja lauloin. Käytiiin kirkossa ja hautausmaalla ihailemassa kynttilämerta. Sytytettiin itsekin jokunen. Katseltiin vanhoja videoita, kun ollaan vielä lapsia. Naurettiin vedet silmistä. Pelailtiin. Syötiin herkkuja. Juotiin viiniä. Oltiin rakkaiden kanssa ja soitettiin niille rakkaille, jotka toisella puolen maapalloa joulua viettivät. Sisko rannalla. Olivat jättäneet pukille pari kaljaa, jotta jaksaisi pitkän matkan takaisin Korvatunturille ja jättäisi paljon lahjoja (oli toiminut). Serkutkin tapasivat pukin ja joulukuusessa tanssivat tontut. Tänään tein joulusiivouksen, kun olin ensin saanut jännittävän lahjakirjan luettua loppuun. Tulee se joulu, vaikkei niin stressaisikaan. Taidan ottaa ensi vuonna yhtä rennosti, sillä tämä joulu oli huippukiva. Nyt nautin välipäivien hitaasti soljuvasta elämästä. Suklaata (en ole vielä saanut kyllikseni), kirjoja, elokuvia, löhöilyä ja touhuilua sopivassa suhteessa.

Huurre puita huokuilee

talvitaivaan alla

suksen latu suhisee hiljaa kuutamolla

ikkunasta katselee pieni pilttirukka

ikkunahan ilmaantuu jäinen kultakukka

Lapsi kauan kaihoten katsoo ikkunalla

hiihtää jouluenkeli hiljaa kuutamolla

Talvi-iltana Einari Vuorela

Jouluratsastus

Tänään olin jouluratsastuksella. Aurinko paistoi ihanasti puiden yläpuolelta lämmittäen kasvoja. Käveltiin hiljaa ja hartaasti metsässä, poluilla, pelloilla. Me kolme, kuin itämaan tietäjät seuranaan varsa, joka juoksi onnellisena mukana sekä pieni koira, joka ihmetteli suuria eläimiä. Ratsastuksen jälkeen lämmittelemään kohmeisia sormia teemukin äärelle. Maailman parannusta. Kotona palavat lukuisat kynttilät, ulkona tulet ja lyhdyt. Huomenna päivä on jo hieman pidempi. Valoa alkaa pikku hiljaa lisääntyä. Tästä pimeydestä taidettiin sittenkin selvitä.

Kukkapulma

Mies ei tuo kukkia. Tai tuo, mutta on käskettävä, muistutettava ja vielä soitettava perään. Ei ymmärrä, jos sanoo kovaan ääneenja hyvin selvästi "Haluaisin joulukukkia!" ystäväni Tonttu sai kukkia, kun kirjoitti siitä ensin julkisesti blogissaan. Naapurin tädit kävivät tämän miestä hieman asiasta muistuttelemassa. "No voisit sinä nyt sille edes kukkia ostaa." Niinpä Tonttu sai kukat. Ja kaunis kimppu olikin. Ei mikään valmis joulutähtikori hyasintilla, vaan sidottu kimppu! Minäkin totesin, että on otettava oikeus omiin käsiin, jos meinaa saada kukkia taloon jouluksi. Lähikaupassa asioidessa mukaan tarttui valkoinen joulutähti. Miehen rahoilla ostettuna tietysti. Kotiin tullessa ilmoitin, että halusit ostaa mulle kukkia. Mies oli samaa mieltä. Niin oli kuulemma halunnutkin. Mutta ei se ole sama asia, kun ostin ne itse. Sama ongelma lahjojen kanssa. Jos et anna tarkkaa listaa mitä haluat, minkä värisenä, minkä merkkisenä ja mistä kaupasta, et saa lahjoja. Ja se on sitten oma vika, kun et kerti kertonu mitä haluat, kun tilaisuus oli. Mutta kun minä sanoin! Yritin koko syksyn vihjailla mistä pidän, mikä on minusta tosi nätti tai aivan ihana. Haluan yllättyä. En halua tietää, mitä paketista löytyy. Haluan ottaa paketin käteen, tunnustella jännittyneenä ja lopulta repiä malttamattomana paperit pois. Ei sillä sisällöllä ole niin väliä, kun on sydämellä valittu (paitsi ei mitään kauheeta). Onkohan tämä kaikki liikaa vaadittu.

Valoa

Valoa näkyvissä. Tänään oli viimeinen työpäivä ja nyt koittaa reilun kahden viikon joululoma. Huomenna nautin aamupäivällä yksin kotona olemisesta. Pikkuveli on ollut yökylässä kohta viikon. Vaikka pikkuveli osaa kyllä käyttäytyä hyvin, on lähes sisäsiisti (lukuunottamatta tavararöykkiötä eteisessä, jota on lähes mahdotonta ylittää ja vallattua sohvaa, jonka tyynyt on heitetty olohuoneen nurkkaan) ja syö kiltisti mitä eteen laitta, kaipaa sitä omaa aikaa. Pikkuveljen herätyskello soittaa heviä. On tuntunut mielenkiintoiselta aloittaa aamu hirveällä hevimätöllä. Huomenna voin aloittaa aamun hieman lempeämmin. Ehkä kynttilöitä, Rajaton Joulucd:tä, ainakin kaksi isoa mukia teetä ja sympatiaa. Lisäksi voin kytätä olohuoneen ikkunasta ystävällisiä poikia, jotka ovat tuoneen postilaatikkoomme joululahjaksi tukun heiniä ja tänään epämääräisen nauhasotkun. Mies meinasi tänään hermostua. Minua lahjat alkoivat jo huvittamaan. Toistaiseksi niistä ei ole ollut kovin suurta harmia.

Valoa pimeyteen...

Oireilua

Kuka ei kuulu joukkoon...



Tänään sain vihdoinkin laitettua jouluvalot ulos pajukartioon ja ulkorakennuksen ikkunaan. Sain vihdoinkin pääteltyä isän joululahjavillasukkien langanpäät, askarreltua pari rautalankaenkeliä ja käytyä läheisessä keramiikka- ja paperitaidepajamyymälässä. Matkaa sinne on noin 400 metriä, mutta sekin voi olla joskus liian pitkä ja kaiken lisäksi ylämäkeä koko matka. Huomasin sohvassa tahran ja meinasin räjähtää. Mies kehotti menemään nukkumaan ja koitti siivota tahraa imurilla. Taisi olla pönttöuunista peräisin olevaa nokea. Hermustuttaa, kun tavarat leviää talossa kuin itsestään. Villakoirat juoksee, jos erehtyy laittamaan valoja päälle. Kynttilöide valo on niin paljon armollisempaa myös niille. Joka paikka tursuaa ja pursuaa roinaa, vaikka sitä on tällä viikolla kannettu kirpparillekin kassikaupalla. Lisäksi orava oli taas käynyt viemässä lintujen talipallon. Apua, onko nämä niitä joulustressin ensi oireita? Pitäisiköhän sittenkin ottaa Miehen neuvosta vaari ja mennä hetkeksi pitkäkseen. Ehkä annos yöpöydällä odottavaa Paulo Coelhoa voisi auttaa tähän vaivaan.

Valkea joulu

Uutisissa sanottiin, että tulee musta joulu. Lapsuuden joulut olivat valkoisia. Pääsi luistelemaan järven jäälle ja hiihtämällä serkkujen luo järven toiselle puolen. Rekiajelullakin on käyty. Eikö enää tule sellaista joulua. Kadoksissa on myös lapsuuden jouluilo. Ennen se alkoi jo joulukuun alussa, kun tonttu toi salaperäisesti joulukalenterit ja karkkipussin. Nyt se tuntuu olevan aivan hukassa vielä viikkoa ennen joulua. Ei minulla joulustressiäkään ole, kumma kyllä. Kaupoissa kierteleminen kyllä vähän ahdistaa. Ihmisiä on niin paljon ja tilulilutiptap-joululaulut soi. Kaikilla on kiire ja stressi. Minullekin se tulee siellä. Siksi yritän pysytellä sieltä mahdollisimman tiiviisti poissa. Eilen kävin laulamassa kauneimpia joululauluja, olen leiponut piparkakkutalon (valmis taikinasta tosin) ja vaihtanut keittiöön joululiinan. Kransseja, kynttilöitä, lyhtyjä, valoja, sydämiä ja tähtiä on siellä täällä, mutta silti ei tunnu joululta. Ystävä sanoi, ettei pitäisi yrittää niin paljon. Ehkä joulu tulee, kun pysähtyy. Siispä päätin lopettaa kaiken vähänkin hössöttämisen ja kieltäytyä stressaamasta tänä jouluna mistään (tähän saakka onnistunut aika hyvin). Ehkä se joulumielikin sieltä hiipii..

Vanhan koulun joulu

Kävin tänään ihanassa paikassa. Kaunis, vanha kyläkoulu toimi asuntona sekä työtiloina. Pihapiiriä valaisivat lukuisat lyhdyt ja jouluvalot, glögi lämmitti ulkona kylmettyneitä käsiä ja pipari maistui aivan joululta. Tunnelma oli kerrassaan ihanan inspiroiva. Tämä on minunkin salainen haaveeni. Vanha kyläkoulu, josta voisi kunnostaa itselleen asunnon sekä työtilat. Ja tietysti koulu sijaitsisi sopivasti korvessa, muttei liian kaukana kaupungista, jotta asiakkaatkin löytäisivät sinne. Siellä minä ja Mies asuisimme onnellisina koiran, kissojen, lampaiden ja hevosen kanssa.

Viime päivät ovat olleet kranssipäiviä. Niitä on syntynyt risuista, meriheinästä ja piikkilangasta. Ulkorakennuksen kaikki ovet on kohta kranssitettu. Ehkä tämä riittää tältä vuodelta. Monia hyviä ideoita olisi toteutettavaksi ensi jouluksi. Kuinka ne muistaisi vielä silloin? Ehkä on hommattava muistikirja ja kirjattava ideoita ylös. Ei hullumpi idea.

Tämä pimeys käy voimille. Odotan lunta. Pohjoisessa sitä oli ja kun tänne palasi, oli näkymä aika lohduton. Kirkasvalolamppu sanoi vanhuuttaan sopimuksen irti. Nyt mennään kynttilöiden voimin. Mies nauraa jokapäiväistä kynttilöiden sytytysrituaalia. Töistä kotiin tullessa kestää tovi, ennekuin kaikki noin kaksikymmentä kynttilää on saatu lyhtyihin, skooleihin kynttelikköihin ja pöydälle sytytetyksi. Ja ulkona on tietysti lyhtyjä myös. Joka iltainen lahjomisen aihe onkin, kumpi hakee lyhdyn kiveltä. Mies on varma, että vielä joku päivä mökki palaa.

Lämpö ja valo auttavat jaksamaan. Saunanlauteilta hyvä kömpiä sohvan nurkkaan rakkaansa kainaloon kynttilöiden valaistessa ja pönttöuunin tuodessa kodikasta lämpöä. Sinnepä taidan tänäkin iltana suunnata. Ehkä sitä voisi myös avata yhden joulusuklaarasian jo nyt..